Ylipäätään mopon omistus on usean sattuman summa. Eka prätkäni oli Suzuki Intruder 1400, jonka hankin työmatkakulkuneuvoksi asuessani perheeni kanssa Kalifoniassa 1998-2001. Ihan hyvä prätkä, mutta koska paikallisilla custom-prätkät olivat 99 prosenttisesti Harley-Davidsoneita, niin pitihän sellainen hankkia, kun komennussopimustani jatkettiin vuoden 2000 elokuussa. Ehkä brandin tunnettuisuus ja sosiaaliset aspektit vaikuttivat myös hankintaan.

Suzukille en itse tehnyt juurikaan mitään, mutta Harrikan roplaus alkoi kiinnostamaan enemmän, vaikka kokemusta koneista ei ollut yhtään. On tässä muutamassa vuodessa tullut opittua jonkin verran TC88B-koneesta, vaikka en guru olekaan. Tulipa kuitenkin hankittua itselle uusi harrastus, joka kehittää samalla taitoja, joita ei ennen ollut.

Koska nyt on tullut myös kone avattua muutamaan otteeseen, niin lisämäärityksenä voisi sanoa, että mopon moottorin tulee olla työntötangoilla varustettu, ilmajäähdytteinen, Amerikan Yhdysvalloissa valmistettu V-Twin- kone. Fiilisasia lähinnä.

Ajamisesta ja sen mielekkyydestä voin sanoa ainakin sen, että täällä Suomessa olen ollut aina aika Helsinki-keskeinen, eikä maa ole tullut tiestöineen tai maisemineen tutuksi. Autolla pyrki ajamaan aina lyhimmän reitin mukaan, eikä huviajo ole juurikaan kuulunut tapoihini. Mopolla on tullut ajettua/vuosi enemmän kuin autolla ja enimmäkseen pikkuteillä. Paljon on vielä maan kolkkia koluamatta ja maisemia näkemättä, mutta onhan noita kesiä.

On rentouttavaa lähteä ajamaan, vaikka tie olisi tuttukin. Pidän kyllä mukana karttaa ja GPS-paikanninta, jotta oppisi uusiakin reittejä.

Nähdään reiteillä ja H-D-tilaisuuksissa.

 

Miksi Harley-Davidson?