www.hdjokke.com

Tervetuloa



Moi.

Osuit HDJoken kotisivuille. Nämä ovat Harley-Davidson harrastesivut, joilla on asiaa amerikkalaisesta V2-moottoripyöräilystä, siihen liittyvistä asioista, ja myös aiheen vierestä. Sivut ovat olleet olemassa vuoden 2005 keväästä alkaen, ja niiden pitäisi näkyä kaikissa selaimissa.

Sivuiltani löytyy selostuksia tekemistäni projekteista ja huolto-ohjeita, joilla pidän myös omaa pyörääni kunnossa. Pyörän ulkonäkö ja tämä sivusto kuvaavat hyvin omia taitojani. Enemmän tehdessä huomaa, kuinka paljon on asioita, joita ei osaa. Nämä työt on sitten teetettävä osaajilla. Itse siis olen ihan tavallinen harrastaja ilman sen kummempaa koulutusta pyörän huoltoon tai rakentamiseen. Aivan, kuten useimmat meistä.


P7151031

Tyttären ottama kuva kesältä 2015 kotipuutarhan omenapuun alla. Omenapuuta ei enää ole. Olisko myös muutama ryppy tullut naamaan lisää ottohetken jälkeen.


Olen:

  • Syntynyt 1957.
  • Naimisissa ja täysi-ikäisen tyttären isä.
  • Asun Helsingissä tavallisessa paritalossa.
  • Kuntoilen n. 4-5 kertaa viikossa, kolmena iltana kävellen 2.5 km kuntosalille ja sitten reilu tunnin ohjelma. Tämän lisäksi kävelyä, n. 8 km:n lenkki iltana parina viikossa.
  • Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Heavyä, Soulia, Hip Hoppia, Poppia, Rockia, Bluesia ja Country & Westerniä. Nykytekniikan ansiosta musiikki kulkee aina mukana.
  • Olen aiemmin rakennellut mopoa talvisin. Projektit ovat välillä edenneet hitaahkosti, mutta viimeistään toukokuun loppupuolella on pyörä ollut nipussa ja ajokunnossa. Jotkut osat on vaihdettu useammin kuin kerran. Luulenpa, että ei se pyörä enää osien vaihdolla parane.
  • Nyt aion vain keskittyä pitämään pyöräni ajokunnossa.
  • Ajokaudella on tullut ajettua 4000-10000 km, joten fiilispohjalta edetään. Välillä on ollut muuta kesätekemistä, eikä ole ehtinyt pyörän päälle.


Miksi juuri Harley-Davidson?

Ylipäätään mopon omistus on usean sattuman summa. Eka prätkäni oli Suzuki Intruder 1400, jonka hankin työmatkakulkuneuvoksi asuessani perheeni kanssa Kalifoniassa 1998-2001. Oli ihan hyvä prätkä. Mutta koska paikallisilla custom-prätkät olivat 99 prosenttisesti Harley-Davidsoneita, niin pitihän sellainen hankkia, kun komennussopimustani jatkettiin vuoden 2000 elokuussa. Ehkä brandin tunnettuisuus, historia, menestys ja sosiaaliset aspektit vaikuttivat myös hankintaan.

Suzukille en itse tehnyt juurikaan mitään, mutta Harrikan roplaus alkoi kiinnostamaan enemmän, vaikka kokemusta koneista ei ollut yhtään. Tähän varmaan myös vaikutti H-D:n ympärillä pyörivä osateollisuus. Pultaten alkuun. On tässä vuosien aikana tullut opittua jonkin verran TC-88b-koneesta, vaikka en guru olekaan. Jätän guruilun mielelläni muille.

Koska nyt on tullut myös kone avattua muutamaan otteeseen, niin lisämäärityksenä voisi sanoa, että mopon moottorin tulee olla työntötangoilla varustettu, ilmajäähdytteinen, Amerikan Yhdysvalloissa valmistettu V-Twin -kone. Fiilisasia lähinnä.


Mikähän olisi paras H-D:n malli?

Siihen, mikä olisi paras H-D:n paras malli, en voi oikein ottaa kantaa, koska on kokemusta vain muutamasta pyörästä.

Jos hankit minkä hyvänsä Softail:in, niin ei hankinta kovin paljon kuitenkaan metsään voi mennä. Softaililla voi kruisailla kahvilaan, ja sen voi helposti varustaa myös pidempää matkaa varten, ja ottaa vaikka mamman mukaan. Jaksaa kuljettaa helposti kaksikin matkatavaroineen. Jos sinulla on pikalukolla varustetut laukut, niin ne voi ottaa irti, ja taas on haarojen alla kahvilakruiseri. 

Jos taas katsot tekeväsi hankinnallasi ulkomaanmatkoja, niin silloin Touring H-D lienee paras valinta. Kiinteille laukuille löytynee käyttöä myös arkiajossa, jonne voi laittaa sadevarusteita, eväitä, ostoksia ym. Vakionopeudensäädin on myös hyvä lisä pitkillä taipaleilla, kun ajetaan satoja kilometrejä päivässä. Voi lepuutella ajaessa käsiä, ja pitää tasaista vauhtia yllä.

Jos rauhallisennopea kaarreajo yksin kiinnostaa, niin silloin varmaan hyvä valinta on Sportster tai Big Twin-koneella varustettu käytetty Dyna. Jos modernimpi teknologia ja vesijäähdytys yhdistettynä suorituskykyyn on sinun juttusi, niin hanki käytetty V-Rod. Eli H-D:ltä löytyy malli moneen moottoripyöräilytarpeeseen.

Vuoden 2018 mallivuodelle Harley-Davidson laittoi mallistonsa kokonaan uusiksi. V-Rod ja Dyna tiputettiin perheestä kokonaan pois, ja Softail uudistettiin todella suurella kädellä. Uudella rungolla, Milwaukee-Eight -koneella ja muilla mietityillä yksityiskohdilla. 

Eli nyt mallistosta löytyy Street, Sportster, Softail, Touring ja Trike -malleja. Vuonna 2019 saataville tulee myös sähköllä toimiva H-D. Sen toimintamatka tosin on vielä niin lyhyt, että sillä pääsee ajamaan käytännössä kahville ja takaisin samassa kaupungissa. Mutta tehdas seuraa aikaansa, mikä on hyvä juttu - ainakin omasta mielestäni.

Jos ei stonga istu käteen tai jalat eivät ylety tapeille, H-D:n muuttaminen on siinä mielessä helppoa, että osia asian korjaamiseksi löytyy useilta tahoilta myös täältä kotimaasta.


No entä paras moottorisukupolvi?

Moottorisukupolvista voin ottaa kantaa vielä vähemmän. Jos et itse halua huoltaa ja korjailla konettasi, niin hanki mahdollisimman uusi pyörä.  Sen voin sanoa, että TC 88b-koneessa, joka omassa pyörässäni on, vaatii jonkin verran enemmän huolenpitoa nokkakoneistonsa takia, kuin edeltäjänsä Evo-kone. Evo-moottorin (Evolution) kannattajia löytyykin Suomesta runsaasti, onhan kone rakenteeltaan huomattavasti yksinkertaisempi kuin TC 88b-moottori. Huomaa kuitenkin, että viimeiset Evo Big Twin:it esiteltiin vuonna 1998 1999 mallivuodelle. Eli yli 20 vuotta sitten. Uusimmissakin Evo:issa tuppaa olemaan jo kilometrejä aika lailla. Niiltä ei voi odottaa uuden pyörän toimivuutta ja varmuutta, vaikka varmasti on oiva kone harrastajalle, jolla pysyvät työkalut käsissä. Voihan niitä toki huollattaa ja korjauttaa asiantuntevissa huolloissakin. Kaikilla ei välttämättä ole aikaa, tiloja ja työkaluja tee-se-itse hommiin.

Toisaalta, vahingossa voi osua pienillä kilometreillä varustettu Evo-Softail kohdalle. Siihen kannattanee käydä kiinni, jos käytettyä pyörää etsii. Moottorikeskusteluissakin näyttävät kuskit kehuvan omaa valintaansa, ja yrittävän löytää vikoja muista, etenkin uudemmista moottorisukupolvista. Hyvähän se on, että keskustelua syntyy. Ei sen H-D:n tarvitse kuitenkaan olla Rautapää, Pannu tai Shoveli ketjuvedolla. Jos pyörällä on ikää 35 vuotta tai yli, niin sitä voi joutua korjailemaan tien poskessa tai odottamaan hinausautoa. Näin voi kyllä käydä uudemmillekin paljon ajetuille. Ihmisen suunnittelemia ja tekemiä tuotteita. Kussakin moottorisukupolvessa on omat erityispiirteensä ja tyyppivikansa. Paljon ajetussa voi moottori tai moottorin osa hajota. Jos koneesta kuuluu esimerkiksi kolkottavaa ääntä, niin ei kannata lähteä ajamaan, ennen kuin vika on selvitetty.

Periaatteessahan mikä hyvänsä matalaviritteinen H-D:n kone on kestävä, kun tuntee ominaisuudet ja huoltaa pyörän ajallaan. Myös osia löytyy luetteloista helposti vanhempiinkin pyöriin. Osia, jotka parantavat olemassa olevaa moottorikonstruktiota löytyy jälleenmyyjiltä kaikkiin moottorisukupolviin.


Ajamisesta yleensä

Ajamisesta ja sen mielekkyydestä voin sanoa ainakin sen, että täällä Suomessa olen ollut aina aika Helsinki-keskeinen, eikä maa autoillessa ole tullut tiestöineen tai maisemineen kovinkaan tutuksi. Autolla pyrki ajamaan aina lyhimmän reitin mukaan, eikä huviajo ole juurikaan kuulunut tapoihini. H-D:llä on tullut ajettua kaikenlaisilla taillä, soratiet poislukien. Paljon on vielä maan kolkkia koluamatta ja maisemia näkemättä, mutta onhan noita kesiä. Suomen pikkutiet ovat vaan päässeet huonoon kuntoon viimeisen 10 vuoden aikana. Päätiet ovat vielä jonkinmoisessa kunnossa, mutta jo kolminumeroisilla teillä on halkeamia, kuoppia ja urapaikkauksia ainakin täällä Suur-Helsingin ympäristössä.

Ulkomailla en juurikaan ole pyörälläni ajanut. Lukuunottamatta kolmea vuotta eteläisessä Kaliforniassa. Kesällä 2014 kävin kaverin kanssa Lapissa, Norjassa ja äkkiä Ruotsissa. Ruotsin kautta palasin kotiin myös kesällä 2018 Vuokatin päärallista. Levin päärallista vuonna 2019 palasin kotiin Ruotsin ja Norjan kautta. Norjassa vierailua voin suositella kiireettömälle ajajalle. Maisemat ovat todella henkeä salpaavan upeita. Suomen Lappi näyttää jopa tylsältä, vaikka sieltäkin löytyy hienoja, matalampia maisemia. Ovat vaan huomattavasti harvemmassa pääteiden varsilla. 

On rentouttavaa lähteä ajamaan, vaikka tie olisi tuttukin. Pidän mukana pyörään kiinnitettävää navigaattoria, jotta oppisi uusiakin reittejä, ja sieltä sitten taas takaisin kotiin.

© HDJokke 2019